Another point of view

My lovely travelling companion Laura has blogged about our journey for the finnish impaired so enjoy my english speaking friends!

http://rostenlaura.tumblr.com/post/29963117247/road-trip-to-hell

http://rostenlaura.tumblr.com/post/31768911232/mad-trekkers-tea-party

14.8. Yhdeksäs päivä

14.8. Yhdeksäs päivä

Väsähdin iltaruoan jälkeen täysin ja nukahdin. Heräsin viideltä, jatkoin unia ja aamulla laskin että unta kuhmuraisella maapohjalla tuli kokonaiset 13 tuntia! Taisi tulla uni tarpeeseen. Pakkasimme hiljalleen ja astuimme autoon, luvattu 22 astetta lämpöä ei houkuttele tunturiin kävelylle…

Alkuilta.

Kuinkas kävikään taas Tornion kohdalla, melkein ajamme Ruotsiin, viimehetken käännös pelasti matkalaiset! Matka sujuu pikkunissanilla oikein sujuvasti mutta kakkoskuskilla on koko matkan tylsää! Pärpär ja huonot vitsit! Jospa muutaman kuvan muokkaisi ajankuluksi. Suuntana Tampere ja huomenna Turku!

Hieman myöhemmin. 

Oi Photoshop minun henkilökohtainen jeesukseni! Pelastat tylsyydeltä ja autat kuluttamaan aikaa, prosessoit kuvia ja muokkaat ajatuksia! Ja kiitos internetille, tuolle ikuiselle tutoriaalien tarjoajalle. Ylistys myös läppärille joka autossa kulkee ja musiikkia soittaa!

Autohulluus iskee. Vielä on matkaa jäljellä. 

Paljon myöhemmin.

Mielensämuuttajien kerho on täällä taas! Emme jaksa jäädä Tampereelle vaikka ystäviä olisikin mukava nähdä. Jyväskylä saavutettiin kymmenen aikaan joten samalla vaivalla ajamme Turkuun ja kotiin. Älkää kertoko äideille että kuski ajoi 14 tuntia putkeen. Löysimme läppärin musiikkivalikoiman joten yöradio soittaa mitä mainiointa musiikkia samalla kun photoshop raksuttaa laskujaan. Tampere 40 kilometria. Etelässä on pimeää. Hassut kurjet muuttavat jo nyt pois pohjoisesta. 

Hieman aikaisemmin aamuyöstä

Nyt loppu pelleily musiikin kanssa! Tiukkaa elektroa kehiin, energiajuomaa tölkistä ja sätkä huulessa fotaria!

Loppusuoralla

On siinä pimeydessä hyvätkin puolensa. Linnunrata on kaunis kaari taivaalla keskellä pimeää tietä. Jos taivas oli suuri tunturissa niin on se yöllä vielä suurempi. 

Yhtään liftaria emme nähneet matkalla. 

Tältä päivältä ei ollut kuvia. Voitte kuitenkin kuvitella täynnä tavaraa olevan auton ja levottoman apukuskin sekä lukuisia kilometrejä tämän ohjeistavan kännykkäkuvan avulla. 

13.8. Kahdeksas päivä

13.8.2012 Kahdeksas päivä

Mitä lyhyempi matka sitä vaikeampi se on kulkea. Porot valoivat rinkkaani lyijyä yöaikana, nuo kirotut sorkkaeläimet! 

Aamu on vilpoinen mutta päivästä tulee nopeasti aurinkoinen ja kuuma. Matka on hidasta ja etenee lähinnä kiukulla. Ruijanpolulta pururadalle siirtyessä on jo puhti niin poissa että aivoissakaan ei liiku kuin tahmaisia ajatusten matoja. Olo on kuin olisi ollut viikon metsässä, housut hankaavat reisiä (älä kulje liian löysissä housuissa…), vesikellot muistuttavat olemassaolostaan, hyttysenpuremat kutiavat ja aurinko paistaa aivan liian kuumasti. Auto näkyy jo mutta millään ei jaksa ja vihdoin! 

Kuin säälistä tai ihmeestä on autossa ollut kokis säilynyt kylmänä! Hiilihappoinen juoma, vaatteiden vaihto mukavampiin ja kevyisiin ja Tunturikeskukseen pullakahville! Tämä pullakahvi on meitä motivoinut ja pari päivää ja on todellakin maistuvaa!

Tunturikeskuksen jälkeen on suunta jälleen Tankavaaran kultakylään. Alkuvaikutelmaltaan turistimaisen kuvan jättänyt paikka on edelleen erittäin miellyttävä ja vieraanvarainen. Juttelemme vaelluksestamme terassilla kylmän oluen ja tupakan äärellä, ei varmasti ole Lapin Kulta maistunut koskaan näin hyvältä! Ravintolassa kirjoitellessa on oikein kotoisa olo, suihku pesi puoli senttiä metsää pois iholta ja teltta odottaa väsynyttä myöhemmin. 

Kuten aina projektien jälkeen on olo ettei koskaan enää! Tiedän, että ensi viikolla alan miettimään koska menemme uudelleen, ollaanko tällä kertaa viikko ja paljonko ja missä? 

Ennakkovilkaisu tulevista neulanreikäkuvista!
Skannaus ja muokkaus ovat satunnaisia joten varsinainen lopputulos saattaa muuttua.
Kuva Tankavaaran kultakylästä. 

12.8. Seitsemäs päivä

12.8. Seitsemäs päivä

Aamu on tahmea. MInulla kestää ihan kaikessa ja kulkeminenkin on raskasta. Jalka nousee toisen eteen ja laulutkin on lopussa. Kahvitauon jälkeen kuitenkin matka reipastuu ja lauleskelemme itsekeksityillä sanoilla kaikkia muistamiamme säveliä tappaaksemme tylsyyttä. Kopsusjärventien laavu tulee eteen paljon nopeammin kuin arvelimme. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisimme yöpyneet siellä mutta päätämme jatkaa matkaa vielä. Laavun saha oli myös niin huonossa kunnossa että teimme nuotiomme keräämistämme risuista. 

Lisäksi tupakat alkoivat olla lopussa… Paras motivaattori tupakoitsijalle kävelemiseen! Säännöstelypolitiikkamme sallii meille omia laihialaisia sätkiä tai jaettuja parempia sätkiä. Päivän loppuosuuskaan ei ole paha, tunnelma on katossa ja herja lentää, riimit ovat hallussa ja päässä soi luonto ja laulu! Ruijanpolku on pieni ja mutkitteleva historiallinen reitti. Maisemat ovat kauniita ja kulkija tuntee olevansa keskellä jotain suurta, historian pieni palanen. 

Komeita vääntyneitä puunrunkoja oli maasto täynnä. 

Kopsusjärventien laavu hemmottelee meitä kauniilla jokimaisemalla ja sitkeillä hyttysillä. Rakovalkea karkottaa suurimman määrän itikoista. Yö on vilpoinen, mutta makuupussissa pärjää vaatteiden kera. Kehittelen teoriaa, että uusi makuupussini on minulle liian suuri, ja siksi en saa sitä oikein lämpimäksi.